Kukkuu onko ketää kotona

Tytöt on ollu töissä, mä vapaalla, tän päivä. Makoilin sängyssä yhtee asti ja koitin levätä mun väsymystä pois. Sit pesin pyykkii ja juttelin tuttujen kaa ketä tuli hotskulla vastaa. Kahen aikaa lähin Playa de Arenalle päin kävelee, kävin kahvilla ja passionsorbetilla, mikä oli älyhyvää. Oon jo nii tottunu toho laimeeseen maitoiseen kahvii mitä nää täällä vetää, et en tiiä osaanko enää juua suomalaista kahvia ku tuun takas. Tuntuu jo vähä välillä siltä ettei osaa kunnolla suomeekaa enää ku ajatuksetkin on jo ranskan, ruotsin, espanjan, suomen ja englannin sekotusta. 

Kaks suomalaista matkailualan tyttöö meijän koulusta saapu tänne lauantaina, ja ne vaikuttaa ihan tosi mukavilta tyypeiltä! Muutenkin alkaa tutustuu enemmä ihmisii ja työkavereihin. Perjantaina pari työkaverii pyytiki meitä niitten kaa käymää tossa hotellin takana olevassa "diskossa", nii mentii hilpan kaa pyörähtää ku oona jäi nukkumaa väsymystä ja aikasta herätystä. Näillä on suomeen verrattuna vähä erilainen meno, ainakin täällä pikku kylässä. Porukka juttelee, pelaa bilistä, breikkaa ja tanssii salsaa. Baarimikotki ottaa vähän shottia välissä nii jaksaa pitää tahtia yllä. Ollaan nyt keksitty käyttää google kääntäjää näitten espanjalaisten kaa, on vähän helpompi kommunikoida vaikka se kääntäjä välillä antaaki aika mielenkiintosia käännöksiä. Kuitenki suurin piirtei ymmärtää, mistä puhutaa. 

Löyettii täältä aika mielenkiintonen kylähullu/ratamestari, kun istuskeltii yks päivä olusilla. Oli aikamoinen ilmestys ja päädyttii antaa sille lempinimi fazerin sininen. Sillä kyllä tanssijalka vipattaa ja poppamiehen hommat onnistuu. Tavattiin sama kaveri sit illalla sieltä diskosta heilumasta. Seuraavana päivänä oli suklaa vähä sulaa. 

Eilen oli aika huono ja väsyny päivä, jotenki iha ihme sekaannusta koko ajan. Mulla on ihan järkyttävä kammo torakoihin, säikähtelen niitä aina tuolla diskossa ku niitä pikkuviipottajia näkyy. Yks työkaveri ei ymmärtäny sanaa cockroach, joten alettiin kutsua niitä sen lemmikeiks sen omien sanojen mukaan. "Umm hey here's one of your pets again" huutelen ja se tulee sit aina läimäyttää niitä. Alan kyl pikkuhiljaa jo tottua niihin. Lauantaina säikähin yhtä niin paljon et aloin huutaa. Onneks ei ollu yhtää asiakasta lähellä ku kaikki katto taika showta mistä lähti kauhee melu. Pari tuli vaa kysyy et mitä mä huuan ja onks kaikki ookoo. Nauratti jälkeenpäin.

Tänää oli erittäin mielenkiintoinen ja kuumottava kokemus ku pääsin todistaa espanjalaista tappelua. Olin pyörimässä jossai turistikojussa kun joku nainen meni huutaa viereisen kojun miespuoliselle myyjälle. Niillä oli ilmeisesti joku biiffi ja se meni aika fyysiseks. Nainen potkii ja mies yrittää kuristaa. Hullua huutoo ja espanjalaisia kirosanoja. Sen verran ymmärsin et ne meinas poliisit siihe kutsua. Loppuje lopuks kahella naisella oli siinä sit keveä kissatappelu, ennenku pakenin paikalta, koska tollanen on aika ahistavaa. Muutenki ku aika monet espanjalaiset on aika temperamenttisia. Huhhuh.

Saatiin torstaina tietää, et tää nettiä mikä meil on ei ookkaa koko kuukautta 3gb nopeudella, vaan se on se datasiirron määrä mitä on käytettävissä. Ja tää blogin pitäminen syö sitä ihan sikana. Siks päätettiiki ostaa tää hotellin wifi yhteiseen käyttöön muuuttta kuinka ollakkaan: se ei nyt toimikaan tällä hetkellä vitoskerroksessa. Tai toimii, mut nii huonosti et ei oo mitää järkee ees ottaa. Toivottavasti ne sais sen yhteyden korjattua, et pääsis koneella kirjottelee, eikä tarviis koko omaisuutta käyttää nettiprepaideihin. Jos 20€ ostettu 3gb kestää mulla noin kymmene päivää, nii tän 8 viikon aikana tarviisin niitä ainakin 8 kertaa seittemän eli viiskytkuus jaettuna kymmenelle 5,6 eli yli sataeuroo. Plus se kolmenkympin suomalainen liittymä kuussa, mitä en ees täällä ollessani oikeestaa käytä. Rahaa palaa.

Mulla on ikävä ruisleipää, lämmintä suihkuvettä, suomalaista juomavettä (pullovesi maistuu ihan darralle mut siihenki tottuu) ja mun kitaraa. Muuten menee aika hyvin.

Kävin tänää myös katsastaa yhen ison kuntokeskuksen, mihin aattelin mennä urheilee joku päivä kun kerkeen. Siellä on kaikki kuntosalit, ryhmäliikunnat, tennis- ja koriskentät ja uima-altaat. Huomenna suunnittelin et lähen Mascaan, sadan asukkaan pikkukylään, mikä on saaren toisiks suosituin kohde. Se on noin 600m vedenpinnan yläpuolella ja tarkotuksena ois kävellä pikkuteitä alas merelle asti ja sitten palata los gigantesiin vattupaatilla. Matka alas kestää noin kolme tuntia ja lukemani mukaan olo kävellessä on seuraavat neljä päivää kuin yheksänkymppisellä, mut senhä näkee sitte.. Masca on myös kuulema erittäin hyvä valokuvauskohde plus huomiseks on luvattu hyvää ja aurinkoista säätä. Cant wait, täytyy vaa herää liian aikasin, ku bussi sinnepäi lähtee 8.30. Oon aika innoissaa, uus seikkailu taas luvassa ku pääsen tutustumaa paikalliseen joukkoliikenteesee. En tiiä yhtää mitä odottaa, mut huomennaha sen näkee! 

Adios amigos, palaillaa juttuihi.

Silva