Kolme viittä vaille valmista tarjoilijatyttöä, kuusi viikkoa ja Los Gigantes, Teneriffa. Saa nähdä miten käy.

20150516

Enää kymmenen päivää, eikä oo enää ees kusetusvuoroja






Baarimikko tiputti euron Oonan mojitoo. Aika ovela keino saada tippiä ettenkö sanoisi.


Pari kuvaa Hilpan shoppailuseikkailulta Santa Cruzista:





Sit vaihtuu






Terveppäterveterveterve! 
Täällä me vaan duunia paiskitaan, välissä maataan auringossa ja sillon tällön vähän juhlitaan. Enää on puoltoista viikkoo jälellä ja mietteet aika haikeita. Tulee ihan jäätävä ikävä tätä paikkaa ja etenki ihmisiä. Mut onneks vielä on se puoltoista viikkoo aikaa nauttia. 
Eilen tehtiin Iinan, yhden meistä viidestä suomalaisesta täällä, kanssa shoppailureissu Santa Cruziin, Teneriffan pääkaupunkii. Bussilla pohjoseen köröteltiin pari kolme tuntia suuntaansa ja varsinkin takasin tullessa meinas se istuminen jo vähän turhauttaa. Rahaa kuitenki palo aika hyvä nuotiollinen ja uusia vaatteita on kyllä nyt jo niin paljon, et täytyy alkaa jo tosissaan miettiä, miten saan ne roudattua Suomeen kun jo tullessakin mun laukku oli vähän turhan läheisissä tunnelmissa matkalaukkujen yläpainorajoitusten kanssa.. Onneks Hilpan ja Oonan laukut ei ollu ihan yhtä painavia.
Santa Cruz oli Hilpan sanojen mukaan aikamoinen betonihelvetti. Ihan eri maata etelän turistikaupunkien rinnalla. Ei tullu sitä ihan hirveesti kyllä tutkailtuakaan, koska kaikki aika kulu parissa varsin mielyttävässä, isossa ostoskeskuksessa. Meijän reissu kesti 11 tuntia, minkä jälkeen olin niin väsyny, etten jaksanu lähtee enää ulos parille niinku oltiin puhuttu. Välillä on ihan hyvä vaan nukkua.
Tänään lähin taas pienelle seikkailuretkelle. Patikoin noin seittemän kilsaa ylämäkee hotellilta Tamaimo nimiseen kylään. Alunperin lähin vaan pikkukävelylle, mut kun pääsin kiipeilyn makuun, mun oli ihan pakko mennä aina vähän ylemmäks. Loppujen lopuks löysin itteni niin paljon lähempää sitä kylää ku hotellia, et päätin sit mennä perille asti. Oli kyllä huikeet näkymät. Nyt on ihana olo ja niin sanotusti tietää urheilleensa. Loppupäivän voinkin syödä ja makoilla. 
Saatiin pari päivää sitten vähän huonoja uutisia. Meille alunperin luvatuista kahesta yhteisestä vapaapäivästä ennen kun lähetää, saatais pitää vaan se toinen. Maanantai vapaana, tiistaina kaikki aamulla töihin ja keskiviikko aamuna lähtö kotia. Ei oikeen natsannu. Oltiin keretty jo suunnitella, mitä kaikkee haluttais tehä yhessä. Eikä ne todellakaan mahtuis yhen päivän ajalle. Onneks saatiin loppujen lopuks sittenkin maanantai ja tiistai vapaina järjestymään, kun luovuttiin kaikki yhestä vapaapäivästä ens viikolla. Kyllä vikan viikon jaksaa painaa duunia ku ollaa tällasia työjyyriä. 
Meillä on suunnitteilla vuokrata auto kahen animationissa olevan suomalaistytön, Iinan ja Annin kanssa, jos nekin saa jomman kumman päivistä vapaaks. Aateltiin kruisailla ehkä jopa pohjoseen asti, käyä lunastaa vikat sekit ja loppu jääkin fiiliksen pohjalle. Lisäks haluttais mennä ajelee vesiskoottereilla ja viettää yks päivä isossa vesipuistossa, Siam Parkissa. Ja tietysti juhlia yhessä, mitä ei oikee olla päästy tekemään, koska joku meistä menee aina aamuvuoroon. 
Thats it tällä kertaa moro!








Ei kommentteja :

Lähetä kommentti